Lue tämä ennen ratsastusharrastuksen aloittamista

Poni

Lähes jokainen pikkutyttö pyytää jossain vaiheessa rahaa ratsastustunteja tai ratsastusleiriä varten. Hevoshulluus tuntuu kuuluvan jokaisen tytön kehityskaareen samaan tapaan kuin prinsessavaihekin. Toiset ihastuvat hevosharrastukseen niin paljon, että talleilla käymisestä tulee päivittäinen tapa, ja oman hevosen osto vaikuttaa seuraavalta askeleelta. Yläaste ja viimeistään lukio, muut harrastukset ja ensimmäiset seurustelusuhteet ajavat usein hevosharrastuksen ohi. Opiskeluaikana ratsastusharrastukseen ei ole rahaakaan, ja valmistumisen jälkeen elämän täyttävät uusi työ, perheen perustaminen ja lapsien hankinta, asuntovelka ja esimerkiksi matkustaminen. Kun lapset kasvavat hieman, jää aikuiselle enemmän aikaa. Ratsastuskouluilla käykin paljon 35–45-vuotiaita, jotka tahtovat palata lapsuutensa harrastuksen pariin. Voi olla, että he saapuvat talleille lapsensa mukana, ja uskaltavat tämän innoittamana nousta hevosen selkään ensimmäistä kertaa pitkään aikaan – tai ehkä ensimmäistä kertaa koskaan! Tasapaino ja kehonhallinta eivät ole enää samalla tasolla kuin parikymmentä vuotta takaperin, joten ratsastusharrastuksen aloittaminen aikuisena saattaa jännittää. Mitä pitää ottaa huomioon ennen ratsastusharrastuksen aloittamista?

Ratsastus on kallis harrastus

Ratsastus on valitettavasti varsin kallis harrastus, varsinkin pääkaupunkiseudulla. Pääkaupunkiseudulla ratsastuskurssien hinnat ovat noin 55 euroa tunti. Näin ollen kymmenen kerran kurssi maksaa 550 euroa. Yksityistunnit saattavat maksaa pitkälti yli 100 euroa. Läheskään kaikilla perheillä ei ole varaa maksaa kahtasataa euroa kuussa tyttären harrastuksesta – varsinkaan, jos perheessä on useampia hevoshulluja. Maakunnissa tuntien hinnat ovat edullisempia. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa ratsastustunnin voi saada 20 eurolla, joten ero on merkittävä. Aikoinaan oli mahdollista saada ilmaisia ratsastustunteja, jos teki tallilla työtä – siivosi karsinoita, valjasti hevosia ja talutti aloittelijoiden poneja. Nykyään monet tallit ovat keksineet alkaa veloittaa hevosten hoitamisesta. 

Ratsastus on välineurheilua. Ratsastaja tarvitsee kokonaisen garderobin: ratsastushousuja, vain tallikäyttöön tarkoitettuja puseroita, tikkiliivejä ja -takkeja, ratsastuskenkiä ja -saappaita, ratsastushankoja ja mahdollisesti myös ratsastuskilpailuihin sopivia tyylikkäitä asuja. Aloittelija voi mennä tallille farkuissa ja verkkareissa, mutta hän huomaa pian, että farkkujen saumat hankaavat ja verkkarit kuluvat persuksista. Joustavat, nahkapaikoilla varustetut ratsastushousut ilmestyvät ostoslistalle. Myös ratsastussaappaat tai -kengät tarvitaan. Lenkkarit ovat vaaralliset, sillä jalka saattaa lumpsahtaa jalustimen läpi. Kumisaappaat taas ovat kömpelöt. Puseron tai takin tulisi olla mahdollisimman tyköistuva, jotta opettaja pääsee tarkkailemaan ratsastajan asentoa ja tarvittaessa korjaamaan sitä. Tallilla voi käyttää samoja yläosia kuin muuallakin, mutta hevosen haju tarttuu. Koulu- tai työkaverit saattavat nyrpistellä nenäänsä, samoin perheenjäsenet. 

Ratsastuskoulut lainaavat ratsastuskypäröitä, joten sitä ei ole pakko hankkia valmiiksi. Kypärät saattavat kuitenkin olla monta kertaa maahan pudonneita, ja niissä esiintyy joskus täitä, joten aina on parempi investoida 30–50 euroa omaan kypärään. Kypärä on ainoa tarvike, mitä ei kannata ostaa käytettynä, sillä kypärä pitäisi vaihtaa aina, jos se päässä on pudonnut maahan. Housut, saappaat, hanskat, raipat ja muut tykötarpeet voi hankkia kirpputorilta, ja säästää siten kymmeniä euroja.

Ratsastustunnin jälkeen lihakset ovat kipeinä

Lihakset ovat kipeinä

Kannattaa varautua siihen, että ensimmäisen ratsastustunnin jälkeen lihakset ovat kipeinä pari päivää! Ratsastaessa käyttää sellaisia lihaksia, joita ei muuten tarvitse. Ratsastus on erittäin hyvää liikuntaa, ja lihakset tottuvat nopeasti. Jos alat käydä säännöllisillä viikkotunneilla, et enää tunne lihaskipua seuraavana päivänä. Venyttelystä ennen ja jälkeen ratsastuksen ei kuitenkaan ole haittaa.

Ratsastustunnin jälkeen paikkoja voi särkeä senkin takia, että olet pudonnut hevosen selästä. Tämä on täysin mahdollista, sillä hevonen on vain eläin, ja saattaa pelästyä esimerkiksi liian läheltä lentävää lintua. Joskus hevosella on huono päivä, ja se valitsee esteen yli hyppäämisen sijasta äkkipysäyksen ja pukituksen – ja taas lennetään alas. Ajan kanssa taidot karttuvat, hevosen hallinta ja tasapaino paranevat ja itseluottamus kasvaa, joten selässä pysyy paremmin silloinkin, kun se pillastuu tai kiukuttelee. Joillain talleilla opetellaan oikeaoppista putoamista. Käsillä ei saisi ottaa vastaan, ja pään osumista maahan varoa. Sanotaan, että vasta sata kertaa pudonnut on oikea ratsastaja. 

Kun kaikki askellajit ovat hallussa ja ratsastaminen ei enää pelota, pääsee monella tallilla ratsastamaan maastoon. Luonnon rauhassa käyskenteleminen on paljon mukavampaa kuin kiertää kaviouraa kentällä tai maneesissa. Nälkä kasvaa syödessä – ehkä seuraavalla lomalla lähdetkin ratsastusvaellukselle, esimerkiksi Islantiin?

Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.